KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Epäterve uskonnollisuus


Mainitsin tuossa aiemmin, että terveellisestä uskonnosta on hyötyä ihmisen mielenterveydelle. Mikä sitten on epätervettä uskonnollisuutta, josta ei ole hyötyä, vaan ennemmin haittaa?

Epäterve uskonto ei kunnioita ihmisen vapaata tahtoa. Jäsenyyttä pidetään yllä uhkailemalla tai muuten pelottelemalla. Kirkon jäsenyyden motiivina tulisi olla rakkaus, ei pelko taikka pakko. Epätervettä uskonnollisuutta on myös se, missä ihmistä hyväksikäytetään. Monella ihmisellä voi olla henkisiä ongelmia, jolloin hänen heikkoa tilaansa käytetään hyväksi. Tällöin ihminen ei oikeastaan ajattele vapaasti. Hän todellakin tarvitsisi apua, mutta näitä henkisiä vääristymiä ruokitataan entistä enemmän. En ryhdy nimeämään uskonnollisia ryhmiä joissa tällaisia piirteitä voisi esiintyä. Sen johtopäätöksen voi jokainen itse tehdä.

Venäjällä ihmisiä on alkanut liittyä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Erityisesti nuoriso hakeutuu sellaisen kirkon piiriin, jossa asioita pohditaan järjellä. Joku saattaisi sanoa, että eihän uskonasioita ei voi selittää järjellä. Ehkä tämä on osittain totta, mutta järjen käyttö on sallittu myös uskonnossa!

Kirkon toimintaa voidaan perustella järjellisesti, sillä järki ja usko eivät ole vastakohtia. Tässä olisi kyllä ryhdistäytymisen paikka. Monissa kirkoissa ovat järjelliset perustelut unohtuneet ja tukeudutaan siihen vanhaan, mikä on tuttua ja turvallista. Erityisesti nykynuorison mielestä tuo "tuttu ja turvallinen" voi olla hieman tylsää.

Uudistuminen on tarpeen. Se ei tarkoita vanhojen arvojen ja uskonnollisuuden romukoppaan heittämistä. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että uskoa voidaan elävöittää ja löytää siitä sen punainen lanka. Nyt tuntuu siltä, että monia asioita tehdään tavan vuoksi ja punaisesta langasta ei ole tietoakaan.

Papeilla ja muilla kirkon työntekijöillä riittää pään raapimista tämän asian suhteen.