KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Lukemattomat kirjat ja psykologia

Kirjahyllyssäni on lukemattomia kirjoja. Enkä edes tiedä milloin ehdin lukea niitä. Voisi sanoa, että olen aina ollut hieman huono lukemaan kirjoja. Kotoa löytyy kyllä vielä vino pino Tex Willereitä ja Korkeajännityksiä. Ne kasvattavat tietysti yleissivistystä jonkin verran. Oppii tuntemaan eri intiaaniheimoja nimeltä ja erottamaan maailmansodan aikaisia hävittäjiä toisistaan.

Mutta entäs tuo sivistävä kirjallisuus sitten? Nyt olen hieman hurahtanut psykologiaan. Tämä johtuu osaltaan siitä, että olen huomannut sen auttavan minua omassa työssäni. Tarkoitus ei ole missään nimessä ryhtyä sillä alalla ammattiauttajaksi, mutta sielunhoitajana on hyvä oppia tuntemaan tiettyjä kaavoja, joita me ihmiset noudatamme.

On oikeastaan järkyttävää huomata, kuinka herkkiä lapset psyykkisesti ovat. Tai voisi sanoa ennemmin, että kuinka paljon lapsuuden traumat heijastuvat aikuisikään. Eräs helpoimmista tavoista tehdä ihmisestä huonon itsetunnon omaava tai syyllisyydentuntoon taipuvainen on se, ettei huomioi häntä lapsena. Tosiasia on, että lapsi tarvitsee paljon huomiota ja hyväksyntää. Jollei hän saa sitä, niin silloin syntyy jo traumoja, jotka heijastuvat aikusikään asti. Täydellinen välinpitämättömyys voi kirjaimellisesti pilata ihmisen elämän. Pelottavaa, eikö olekin?

Lasten kasvatuksessa panokset ovat siis korkeat... Josta tulikin mieleen, että kenties nyt olisi parempi lopettaa tämä kirjoittelu tältä päivältä ja kaapata lapset pois telkkarin äärestä. Teen juuri nyt sitä mitä ei pitänyt tehdä.