KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 1. syyskuuta 2009

Joka kodin paperivuori

Nykyään suuntaus on sellainen, että turhaa paperisaastetta tulisi välttää. Tämä ekologinen ajatus palasi mieleeni tänään, kun katsoin keittiön pöydällä ollutta paperivuorta. Siinä oli jos jonkinmoista lehteä, joista osa on tullut tilattua ihan vapaaehtoisesti. Sitten tulee lehtiä puhtaasti sivutuotteena jonkin kauppaketjun jäsenyyden kautta. Ja kolmantena on vielä ne lehdet, jotka ovat tulleet puhtaasti harhaanjohtamisen tuloksena.

Itse tilattuja lehtiä ovat yleensä sanomalehdet, jotka kuuluu nauttia aamukahvin kanssa. Hesarista tulee luettua uutiset ja sitten paikallislehdestä mainokset ja muut pienemmät jutut. Turha täällä on Citymarketin tai Prisman tarjouksia lukea, kun ei kyseisiä kauppoja ole näillä main ikinä nähty.

Oikeastaan näihin kauppaketjuihin liittyy toinen tolkuttomaan paperisaasteeseen liittyvä tekijä. Sehän on selvää, että kaikenmaanilman bonus- ja etukortit pitää olla, jotta saa alennusta tuotteista, sekä rahaa ja etuseteleitä itselle. Tällä tavoin kauppa voi myös kontrolloida ostostottumuksiasi ja kohdistaa mainonnan juuri sinun mielihaluillesi sopivaksi.
Jäsenyyden mukana tulee jäsenlehti, halusit tai et. Se on lähes puhtaasti mainospitoinen, mutta postilaatikon kyltti "ei mainoksia" ei päde siihen, koska se tulee omalla nimelläsi. Pitää myöntää, että näitä lehtiä ei tule luettua kovin tarkkaan. Sanotaan, että vessalukemiseksi ne kelpaavat siinä vaiheessa, kun hammastahnatuubin ja shamppoopurkin tuoteselosteet on tullut luettua yli kymmenen kertaa. Ilmeisesti kyseisten lehtien tuloa ei voi estää muulla tavoin, kun perumalla koko jäsenyys.
Surullista, sillä meille kannetaan turhaan lehtiä, jotka päätyvät lähes suorilta paperinkeräykseen. Mahdollinen lehden peruutus säästäisi luonnonvaroja sekä postinkantajan selkää ja tätä kautta myös meidän selkää, kun ei tarvitsisi pomppia jatkuvasti paperinkeräyspisteelle ja takaisin.

Kolmas kodin paperivuoren tekijä on syntynyt seuraavan lausahduksen tuloksena: "Leena Sgidgs Lekedkedn- mediasta HEI! Haluamme palkita sinut, pitkäaikaisen asiakkaan puolen vuoden ilmaisilla lehdillä. Saatte itse valita lehden seuraavista vaihtoehdoista..."

Näitä vaihtoehtoja ja muuta puhtaasti harhaanjohtavaa tietoa täytyy kuunnella useamman minuutin ajan, sillä asiakkaalle ei tarjota mahdollisuutta sanoa käytännössä mitään. Kysymys on kuitenkin siitä, että todellisuudessa et ole varmaankaan ollut minkään lehden aikaisempi tilaaja. Et myöskään saa mitää ilmaiseksi, sillä todellisuudessa 20 euron arvoisen vuositilauksen hinta on saanut yhtäkkiä 80 euron hinnan ja siitä myyjä on kaikessa laupeudessaan valmis antamaan lähes puolet pois, jolloin 49 euron vuosimaksu tuntuu lähes lottovoitolta.
Tilaus käy salamannopeasti, mutta peruutus onnistuu vain joko internetin kautta, jolloin joudut maksamaan kuluvan tilauskauden hinnan joka tapauksessa täydellisenä. Välitön katkaiseminen taas edellyttää noin 2 tunnin puhelinsoittoa, eli jonotusta jollain palvelunumerolla. Elämä on joskus vaikeaa ja minkä tahansa tilauksen peruuttaminen vielä vaikeampaa.

Kodin paperivuori on siis suuri! Siitä voi lopulta syyttää vain ja ainoastaan itseään, vaikka kyllä meidän hyväntahtoisuutta käytetäänkin näissä lehtiasioissa julmetun hyvin hyväksi...