KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Aseet eivät yksinään tapa

En ole vielä ehtinyt ottaa sen kummemmin kantaa siihen, mitä tapahtui vuodenvaihteessa. Lehtien otsikoista ja uutisista olemme lukeneet jo aivan tarpeeksi, joten turha tässä on yksityiskohtiin enää mennä. Mutta aina kun jotain näin järjetöntä ja dramaattista tapahtuu niin herää kysymys, että mitä olisi voinut tehdä tapahtumien ehkäisemiseksi?

Poliittisilta päättäjiltä luonnollisesti odotetaan sanoja ja vielä enemmän tekoja. Ilmeisesti sielläkin päässä ollaan vahingosta viisastuttu, kun osataan ihan suorilta sanoa, että "aselakia pitää kiristää". Tämän lausahduksen voi tietysti opettaa vaikka papukaijalle, joten se ei vakuuta ainakaan minua, eikä ehkä muitakaan.

Onhan se totta, että aselain kiristäminen auttaa varmasti, mutta aseetkin ovat lopulta työvälineitä ihmisen vihan ja katkeruuden hirvittävissä purkauksissa. Jälleen kerran yritetään oikotietä onneen ja saada hommat ratkaisua ulkoisesti "fiksulla" tavalla. Ehkä tämä fiksuus tiivistyy uutisessa, jossa eräässä päiväkodissa on pohdittu, että voivatko lapset enää leikkiä pyssyleikkejä.

Kenties huomiota voisi kiinnittää pyssyleikkien sijaan siihen, että millaista asennekasvatusta kansalle annetaan tällä hetkellä. Kansallissankarimme Matti Nykänen saa edelleen kylpeä uutisotsikoiden etusivulla (ja suosionsa huipulla) mätkittyään taas kerran vaimoaan. Vaikka minkään juorulehden toimitus ei tätä myöntäisikään, niin nämä otsikot omalla tavallaan ihannoivat miestä, joka hakkaa omaa vaimoaan.

Ihmiset on kyllästetty väkivallalla, jolloin mielenterveyden horjuessa tämä väkivalta nähdään ratkaisuna silloin, kun vakavia ongelmia alkaa syntyä. Aseita ei käytettäisi väärin, elleivät ihmiset olisi omaksuneet vääränlaista käsitystä siitä ja sen käyttämisestä.

Löydämme hyvän rinnastuksen myös alkoholista. Ajatellaanpa vaikka Kreikkaa, jossa viiniä käytetään ihan arkipäiväisenä ruokajuomana ja jota tarjotaan myös pienissä määrin alaikäisille. Lisäksi siellä käytetään myös vahvempiakin juomia. Alkoholismi ja viinan väärinkäyttö eivät ole kuitenkaan ongelmia Kreikassa, sillä siellä ihmiset osaavat käyttää sitä oikein. Siellä viinaa ei käytetä ensisijaisena kotihoitomuotona huonoon oloon tai ahdistukseen.

Aselaista hokemisen voisi jättää vähemmälle ja voisi ryhtyä miettimään ennemmin sitä, että miten mielenterveyden ongelmia voitaisiin ratkaista paremmella tavalla. Lisäksi kannattaisi miettiä ihan yleisellä tasolla sitä, että kuinka paljon haluamme median avulla ruokkia ihmisiä väkivallalla. Aselain muutoksen lisäksi suosittelisin lakia, jossa jourulehtiä kiellettäisiin ihannoimasta viinaa ja väkivaltaa ja ihmisiä, jotka niitä jatkuvasti käyttävät.

Erään berliiniläisen museon näyttelytiloista löytyy muistutuksia myös aseista, sodasta ja väkivallasta...