KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Puskasta ampumisen ihanuus

Internetistä löydämme läjäpäin erilaisia keskustelufoorumeja. Olit sitten kiinnostunut autonkorjaamisesta taikka puutarhanhoidosta niin vinkkejä on helppo pyytää. Jos vaikka edessä oleva jalkaleikkaus pelottaa, niin muiden kokemuksia voi käydä kyselemässä keskustelupalstoilta. Politiikka ja uskonto ovat myös mukavia aiheita internetissä ruodittaviksi. Kaikkein mukavinta on se että moniin paikkoihin voi kirjoittaa täysin nimettömänä joten ei tarvitse pelätä nolaavansa itsensä.


Itse käyn silloin tällöin lukemassa joitakin netin keskustelupalstoja. Teen tätä ihan jo työnikin puolesta. Haluan nähdä mitkä asiat kiinnostavat ihmisiä ja millaisia kokemuksia ja näkemyksiä heillä on nyt esimerkiksi uskonnosta. Monet keskustelufoorumit tarjoavatkin kysyvälle hyviä vastauksia. Internet mahdollistaa aivan käsittämättömän tietomäärän liikkumisen. Sen avulla voidaan tehdä hyvää valistustyötä siellä voidaan käydä ajatustenvaihtoa joka voi olla monella tapaa hedelmällistä.


Valitettavasti kaikki internetistä löytyvä tieto ei ole kuitenkaan aina hyödyllistä, mukavaa tai leppoisaa. Jos oikeasta elämästä löytyy erehtymättömiä ja jopa ilkeämielisiä ihmisiä, niin netti lähestulkoon pursuaa kommentteja, joita tällaiset ihmiset ovat työstäneet. Paljon saa nähdä äärimmäisen töykeää ja loukkaavaa kirjoittelua. Nimettömänä kirjoittaminen antaa varmasti vapauden kirjoittaa estoitta, mutta samalla se mahdollistaa myös raukkamaisen puskasta ampumisen. Monesti kirjoitetun tekstin lyöntivirheistä voi päätellä että inspiraatiota kirjoitteluun on haettu myös humalan voimalla.


Lohdullista on se, että kenenkään ei ole pakko mennä lukemaan moista loanheittoa. Jostain kumman syystä moni kuitenkin palaa yhä uudestaan ja uudestaan lukemaan näitä palstoja. Olen valitettavasti joutunut todistamaan myös sitä kuinka keskustelufoorumeja on käytetty täysin syyttömän ihmisen mustamaalaamiseen. Kaikki on perustunut valheeseen, mutta kun herjaavaa tekstiä on tarpeeksi paljon suollettu nettiin, alkaa siihen uskoa yksi jos toinenkin kirjoituksia lukeva. Esimerkiksi epämääräiset vihjailut varojen väärinkäytöstä tai muunlaisesta vilpistä saavat äkkiä tuulta alleen. Kuka lopulta pitää huolta siitä, että netissä olevat kirjoitukset todella ovat totuudenmukaisia? Eräs tapa ehkäistä tarkoituksellisia internetin keskustelufoorumeiden väärinkäytöksiä on kirjoittajilta edellytettävä rekisteröityminen. Tällöin ihmisten on annettava nimi- ja osoitetietonsa sivuston ylläpitäjälle. Näin karsitaan pois ainakin pahin loanheitto.


Uskaltaisin väittää, että esimerkiksi paikallistason vaaleissa kampanjointi puolueen tai ehdokkaan puolesta ja vastaan tulee siirtymään yhä enemmän ja enemmän juuri näille keskustelufoorumeille. Jos tekstien sisältöä ei valvota, niin valhe ja totuus menevät äkkiä sekaisin. Oikeuslaitosta tulevat rasittamaan enenevässä määrin kunnianloukkauskanteet, joissa on kysymys nimenomaan netin keskustelupalstoilla tapahtuneesta herjauksesta. Vaikuttaa siltä, että nettipalstoilla toisen ihmisen kehuminen on hyvin hankalaa mutta haukkuminen sitäkin helpompaa. Itse toivoisin, että keskustelukulttuuri pysyisi sivistyneellä tasolla, ja kirjoittelu olisi avointa ja totuudenmukaista. Hyvä nyrkkisääntö on, että kirjoitan nettiin vain sellaista tekstiä, jonka takana uskallan seistä omalla nimelläni.