KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Mustavalkoista ajattelua (osa 2)


Psykologiselta näkökulmasta katsottuna ihmisillä on hyvin erilaisia kykyjä käsitellä vastaan tulevia asioita. Tästä aiheesta hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää kuvia, jotka esittävät useampaa eri asiaa. Kenties yksi tunnetuimmista kuvista on malja, joka samanaikaisesti esittää myös kaksia kasvoja. Ihminen erottaa kuvasta joko maljan tai kasvot, mutta näitä kahta kuvaa ei voi havaita samanaikaisesti. Toisen kuvan erottaminen voi käydä nopeasti tai sitten huomattavasti hitaammin ja jotkut eivät välttämättä näe kuin yhden kuvan.



Geometriassa yksi tunnetuimmista malleista on Neckerin kuutio, jonka voi nähdä eri tavoin moniulotteisena. Tämän tyylisiä piilokuvia on tietenkin olemassa lukematon määrä.




Näiden kuvaesimerkkien on tarkoitus havainnollistaa se, että joku ihminen näkee jotkin asiat hyvin yksipuolisesti. Toinen taas kykenee pinnistelemällä ja aivoja rasittamalla erottamaan asiasta toisenkin näkökulman. Kolmas henkilö saattaa taas seikkailla todellisessa näkökantojen viidakossa ja hänellä on kyky muodostaa niistä myös selkeä kokonaiskuva. Valitettavasti kokonaisuuden hahmottaminen ei ole niin helppoa. Kysymys ei ole edes luontaisesta taidosta, vaan enemmänkin viitsimisestä. Ihminen mieluusti menee sieltä, josta aita on matalin, jolloin aivoja ei tarvitse turhaan rasittaa. Tiettyyn näkökantaan lukkiutuminen ”säästää” käytännössä aivoja.


Psykologian kannalta fundamentalisti on siis usein ihminen, joka tarkastelee asioita puhtaasti yhdellä tavalla. Häneltä puuttuu kyky tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja asettua pohtimaan, että ”miltä tuosta toisesta ihmisestä mahtaa nyt tuntua”? Julkisuudessa vastakkain väittelyyn asettuneet henkilöt eivät useinkaan ole fundamentalisti ja luovasti ajatteleva ihminen, vaan kaksi ihmistä, jotka kummatkin tarkastelevat asioita yksipuolisesti. Toinen kenties enemmän yksilön kannalta ja toinen enemmän sosiaaliselta kannalta. Kummallakaan ei välttämättä ole kykyä erottaa asioita kokonaisuuden kannalta. Tällaiset väittelyt jäävätkin usein hyvin hedelmättömiksi, koska kumpikaan osapuoli ei useinkaan kykene tai vaivaudu tutkimaan asiaa laajemmin.


Mediassa käydään aika ajoin kuumia väittelyitä. Onko niiden tarkoituksena oikeasti luoda rakentavaa keskustelua ja tätä kautta parantaa maailmaa? Vai onko kyse sittenkin viihteestä, jossa omiin poteroihinsa kaivautuneet henkilöt provosoivat toisiaan parhaan kykynsä mukaan? Ainakin internetin keskustelupalstat näyttävät useimmiten olevan näitä sotatantereita, joissa rakentavan keskustelun sijaan ainut päämäärä on ensin nolata ja lopulta käytännössä tuhota toinen osapuoli.