Kristinoppileiri kestää vajaat 10 päivää. Tänä aikana pitäisi opettaa keskeisimmät asiat liittyen ortodoksiseen uskoon ja elämäntapaan. Eräänä kompastuskivenä on yrittää opettaa asioita leirillä aivan liian laajasti. Tämän seurauksena opetus muuttuu suoranaiseksi tankkaukseksi, jotka muistuttavat tuttuja kalvosulkeisia ja saneluja, joissa käsi kipeänä yritetään kirjoittaa mahdollisimman paljon muistiinpanoja ylös.
Leirin toisena päivänä on käyty läpi Ehtoollisen ja katumuksen mysteerioita. Opetus on tapahtunut ilman muistiinpanovälineitä. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut selventää sitä, että miksi Ehtoollinen on kirkossamme niin keskeisessä asemassa. Samalla tavoin on pyritty avaamaan katumuksen mysteeriota. Muistiinpanovälineitä ei ole käytetty, sillä suurin osa niistä ei tule näkemään päivänvaloa enää leirin jälkeen. Parempi on perustella asiat mahdollisimman yksinkertaisesti kaikille, jotta nuoret vielä aikuisenakin muistavat, että mistä tässä kaikessa on oikein kysymys.
Eräs tämä päivän haasteista on juuri se, että ihmiset eivät tiedä perusteita kirkon keskeisimmille toimituksille. Kun perusteet puuttuvat, niin kaikki alkaa vaikuttaa tapauskovaisuudelta. Tämä tapauskovaisuus ei saa enää tänä päivän minkäänlaista tukea tai hyväksyntää ympäröivästä maailmasta, jolloin monet luopuvat kirkon jäsenyydestä, koska eivät näe sen toimintaa enää mielekkäänä. Terve uskonto ei ole kuitenkaan koskaan tapauskovaisuutta, sillä sen jäsenet tietävät mitä he tekevät ja mihin he osallistuvat.
Suurin sääli tässä kaikessa on oikeastaan se, että tänä päivänä ei osata enää hyödyntää kaikkea sitä, mitä kirkko pystyisi tarjoamaan. Tätä aihetta sivuttiin puhuttaessa katumuksesta, johon hyvin harva seurakuntalainen enää osallistuu.
Toisen päivän teemana on ollut selvittää näiden toimitusten merkitystä meillä. Illalla sitten tehdään muistelukirjoja ja puhutaan esirukouksista.
