KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Mitä kannattaa julkaista (selailla) ja mitä ei?


En edes muista, että kuinka pitkään olen kuulunut Facebookkiin. Tuona aikana ovat asetukset muuttunet moneen otteeseen. Totta on se, että liian löyhäksi jätetyt yksityisyysasetukset voivat antaa täysin tuntemattomien tai muutoin ei toivottujen henkilöiden tirkistellä päivityksiäsi ja valokuviasi.
Moni on saattanut joutua kiusalliseen tilanteeseen, kun ”väärät” ystävät ovat päässeet lukemaan päivityksiä, jotka ovat koskettaneet jotenkin heitä. Vähän väliä kiertääkin statusviestejä, joissa kannustetaan kavereita rastittamaan oikeat turva-asetukset, jottei tällaisia kiusallisia tilanteita pääsisi syntymään.

Sopii kuitenkin kysyä, että minkä ihmeen takia meidän pitäisi ylipäätään kirjoittaa asioita nettiin, jotka eivät sitten kestä päivänvaloa? Jos on yksityisasioita, niin silloin lähetetään sähköpostia tau yksityis- tai ryhmäviestejä, eikä vuodateta kaikkea suoraan Naamakirjan seinälle. Bittimaailma on siitä mielenkiintoinen, että niin monet asiat siellä tallentuvat mitä moninaisimpiin paikkoihin. Kaikki tässäkin blogissa julkaistut kuvat ovat automaattisesti tallentuneet Picasan verkkoalbumiin. Kävin ihan uteliaisuuttani vilkaisemassa näitä sivuja, joista löytyikin yli 300 blogissa julkaistua kuvaa. Tässä nyt ei sinäänsä ole mitään pahaa, sillä blogi nyt tahtoo olla sen sortin kanava, jossa laaja katsojakunta lasketaan vain ja ainoastaan eduksi. Mutta en minä näitä kuvia ladatessani tiennyt, että ne ovat tallella vielä jossain muuallakin kuin täällä blogissa.

Todetaan nyt vielä kerran, että ei kannata laittaa mitään sellaista nettiin, mikä saattaa jälkikäteen harmittaa. Jos kerran pahan puhuminen selän takana on muutoinkin paheksuttavaa, niin ei se netissä ole yhtään sen oikeutetumpaa. Kun ei kirjoita tai julkaise mitään kyseenalaista, niin silloin voi olla turvallisin mielin. Tällöin ei tarvitse myöskään koko ajan olla hinkkaamassa Facebookin yksityisyysasetuksia.
Helppoa, eikös vaan?

LISÄYS 28.9.2011
Jaahas. Näyttää siltä, että Facebook myös rekisteröi muita muita sivuja joissa käyt surffailemassa ja osaa kertoa siitä muillekin. Käytännössä se käy läpi sivuhistoriaa. Suosittelen tässä tapauksessa kahden eri selaimen käyttöä. Esimerkiksi Firefoxia muuhun selailuun ja Exploderia Facebookkiin yms. Selaimiahan on olemassa pilvin pimein. Tällöin Facebook ei pääse käsiksi kuin sen selaimen sivuhistoriaan, millä siihen kirjaudut. Hieman vaikeampi vaihtoehto yhden selaimen politiikassa on nollata sivuhistoriaa ja evästeitä vähän väliä tai käyttää yksityistä selausta.
Inhottava juttu joka tapauksessa. En tiedä onko kivaa, että tutut voivat nähdä Facebookista, että millä sivuilla olet esimerkiksi käynyt tutkimassa mahdollisia epäilemiäsi syövän oireita yms.
Kohta fiksuin vaihtoehto olisi ehdottaa koko Facebookin käytön lopettamista. Voisimme pärjätä silloin jopa paremmin. Olemmeko sittenkin olemassa vasta silloin, kun olemme todellisuudessa yhteydessä toisiin ihmisiin. Pappismunkki Melkisedek totesi hyvin viime papiston päivillä: "I don't use Facebook, therefore I am!"