KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 19. tammikuuta 2012

Käytännön ekumeniaa


Vietämme nyt ekumeenista rukousviikkoa. Tämä viikko tahtoo aika ajoin luoda aikamoisia paineita seurakuntien työntekijöille, kun yhteisiä tapahtumia ryhdytään hiki hatussa järjestämään. Varmasti joissakin paikoissa syntyy väistämättä jopa sellaisia ajatuksia, että taas tässä pitää väkisin keksiä jotain yhteistä toimintaa ekumenian nimissä. Eikös se riitä, että kirkot sattuvat olemaan saman kadun varrella ja kyllähän tässä aina tervehditään kun tavataan?


Ekumeeninen yhteistoiminta jää monesti aika vajaaksi ja uskoivaistenkin on helppo syyllistyä siihen me vastaan muut ajattelumalliin, jossa "meidän porukka se on parempi kuin tuo toinen". Itse asiassa olisi aika outoa, jollei tämän kaltaisia ajatuksia syntyisi. Kuka nyt kuuluisi johonkin uskontokuntaan, jos hän ei pitäisi sitä erityisessä arvossa? Tietysti kauniimmin muotoiltuna oma kirkko on juuri minulle se paras paikka. Jos olo ei tunnu kovin kotoiselta, niin silloin voi ihan vakavasti pohtia, että olenko oikeassa paikassa?


Mutta takaisin itse asiaan. Mitä ekumeenisen toiminnan pitäisi olla? - Sen pitäisi ainakin olla sitä, että etsitään yhteisiä nimittäjiä eroavaisuuksien sijaan. Näiden turvin on sitten helppo toimia yhdessä. Vaikka kristitytkin ovat jakaantuneet eri kirkkokuntiin, niin kyllä meillä tulisi olla kyky kohdata toinen toisemme ja oppia näkemään asioita toistenkin näkökulmasta. Yhteiset rukousillat eivät tarkoita esimerkiksi sitä, että esimerkiksi luterilaisia ja ortodoksisia jumalanpalveluksia sekoitetaan mielivaltaisesti keskenään tai että ortodoksien pitäisi yhtäkkiä todistaa samalla tavoin mihin helluntailaiset ovat tottuneet.

Näen itse ekumeenisen toiminnan yhtenä hyvänä hedelmänä sen, että se vähentää niitä allergisia oireita (esimerkiksi ennakkoluuloja), jotka kohdistuvat toisia kristittyjä kohtaan. Terve kanssakäyminen on sitä, että opimme tuntemaan toinen toisemme paremmin. Kenelläkään ei ole haluja lytätä toista, vaan toiminta on avointa ja vilpitöntä.


Kenties tässä yhteydessä haluan syyllistyä lievään itsekehuun ekumenian saralla. Nurmeksen ortodoksisella seurakunnalla on näet hyvät suhteet kaikkiin lähistöllä oleviin ev.lut seurakuntiin (Nurmes, Juuka, Valtimo ja Rautavaara). Nurmeksessa toiminta on niin pitkälle vietyä, että meillä on ev.lut ja helluntaiseurakunnan kanssa joka toinen kuukausi "Kristytyt yhdessä" tapahtuma, jolloin kokoonnutaan vuorotellen eri seurakuntien tiloissa.
Siinä mielessä tässä ei ole kyse itsekehusta, sillä yhtä lailla kaikki toimintaan osallistuvat tahot suhtautuvat toinen toisiinsa avoimin mielin.

Rautavaaran ev.lut seurakuntasaliin tehty matka-alttari.

Mainitaan tässä vielä lopuksi Rautavaaran seurakunta, jonka seurakuntasalissa toimintamme useamman kerran vuodessa liturgian. Jumalanpalvelus päättyy Rautavaaran ev.lut kirkossa samoihin aikoihin kuin meidän liturgiamme seurakuntasalissa, jonka jälkeen saamme yhdessä toimittaa seurustelun sakramenttia kirkkokahvien merkeissä. Tämä on sitä käytännön ekumeniaa.


Yhteiset kirkkokahvit Rautavaaran seurakuntasalissa.