KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Kirkkoviinistä ja juomisen mallista

Kirkosta löytyy näemmä säännöllisin väliajoin epäkohtia, joihin pitää ihan ministeritasolla puuttua. Tällä kertaa viittaan Seinäjoen Sanomien uutiseen LINKKI, jossa terveysministeri Paula Risikko pohti ehtoollisviinin antamista alaikäisille.

Suurin ongelma ainakin näennäisesti on se, että siinä rikotaan lakia. Kun tämä asia kerran otettiin esille, niin minä haluan siitä kirjoittaa oman näkemykseni (vaikka tuskinpa kukaan ministeri oikeasti tänne blogiini eksyisi).
Mielestäni ehtoollisviinissä on kysymys jostain aivan muusta kuin sellaisesta alkoholin käsittelystä, johon olemme tottuneet. Asia on teologisesti hyvin yksinkertainen, sillä kyse on Kristuksen Ruumiista ja Verestä. Mehu ei käy korvikkeeksi, sillä Kristus sananmukaisesti viittaa viiniköynnöksen antiin (Matt. 26:29, Mark. 14:25, Luuk. 22:18).

Ehtoollisaineina leipää ja viiniä käytetään juuri sen vuoksi, että ne ovat elämälle tarpeellisiä peruasioita Välimeren alueella ja vähän laajemallakin. Esimerkiksi Kreikassa on aivan normaalia, että viiniä käytetään ruokajuomana (ja annetaan myös alle 18-vuotiaille) ja sitä monesti jatketaan vielä vedelläkin, aivan niin kuin meillä ortodoksisessa kirkossakin tehdään. Eli jos joku tahtoo alkoholitermeihin tarttua, niin se on käytännössä 7,5 prosenttista makeaa punaviiniä, jota kirkossa jaetaan.

Ongelman ydin näyttää olevan siinä, että meillä täällä Suomessa ei ole kykyä käsitellä (edes ajatuksen tasolla) alkoholia luontevasti ruokajuomana tai arkisena asiana, johon ei liity humalahakuista örvellystä. Näitä sivistyneitäkin ihmisiä on, jotka käsittelevät olutta, viiniä ja väkeviäkin sivistyneesti. Meidän aivoituksiimme ovat kuitenkin iskostuneet muistot humalanhuuruisista joulujuhlista ja juhannuksista, viinapulloista halkopinoissa, nyrkkitappeluista nakkikioskeilla, alaikäisistä kaupan takana pullo pystyssä, huonossa hapessa olevista alkoholisteista puiston penkeillä tai jääkiekkomaajoukkueesta juhlatunnelmissa. Kyllä tällaisten traumaattisten näkyjen jälkeen jokainen maamme hyvinvoinnista vastaava ihminen haluaa kieltää kaikki juomiseen liittyvät asiat. Tupakat on jo piilotettu kauppojen hyllyiltä, milloin saamme pimennysverhot Alkoihin?

Alkoholiin suhtaudutaan siis hieman kierotuneesti. Kaikki on olevinaan kunnossa, kun epäkohdat on poissa silmistä. Kaikki ei ole kuitenkaan kunnossa, jos alkoholi on ongelma. Mielestäni nimenomaan ihmiselle alkoholista aiheutuvat toistuvat ongelmat kuten rattijuopumukset tai pahoinpitelyt (erityisesti perheväkivalta) pitäisi ottaa ankarampaan oikeudelliseen käsittelyyn silloin, kun se on selkeästi toistuvaa. Alkoholi on ongelma, jos se aiheuttaa aina väkivaltaista käytöstä, vaikka tämä johtuisi parista oluesta ja kerran vuodessa. Alkoholi on ongelma, jos siitä seuraa kärsimystä.

Kyllä meillä juomisen malli saadaan kotoa, kaduilta ja viihdemaailmasta. En suoraan sanottuna ymmärrä, että edes kehdataan hurskastella alkoholiongelmien ja ehtoollisviinin yhteydellä. Mikäli kirkossa tapahtuu ehtoollisviinin suhteen väärinkäytöksiä, niin niihin luonnollisesti tulee suhtautua ankarasti. Muutoin kirkko on niitä harvoja paikkoja, joissa "juomisen malli" (jos siitä nyt tässä yhteydessä voidaan edes puhua) on siinä mielessä tervettä, ettei sen ole tarkoitus johtaa missään tilanteessa kohtuuttomaan tai luonnottomaan käyttöön.

Jos mehua halutaan tarjota, niin olkaa hyvä ja tarjotkaa niitä, niille joiden nyrkki alkaa viuhua heti parin oluen jälkeen tai niille, jotka eivät osaa pysyä kaukana auton ratista humalassa!

Tämä kuva on otettu kadulta, eikä suinkaan kirkosta.