Pienessä vedenpyhityksessä luetaan rukous, jossa rukoillaan niiden puolesta, jotka ovat "oikeutetuista syistä" jääneet tulematta yhteiseen rukoukseen.
Oikeutettuja syitä kirkosta poisjäämiseen ovat sairastaminen, liikuntarajoitteisuus, tietyissä tapauksissa ammatinharjoittaminen tai toisesta ihmisestä huolehtiminen (esimerkiksi vauvat ja vanhukset). Muitakin oikeutettuja syitä varmasti löytyy.
Mutta tässä voisi vielä pohtia niitäkin syitä jotka eivät ole niin oikeutettuja. Kajoan nyt tietysti hyvin arkaan asiaan, sillä kirkkossakäyminen koetaan hyvin herkkänä ja henkilökohtaisena asiana. En aio mennä henkilökohtaisuuksiin tai yksittäistapauksiin ja seuraavat päätelmät olenkin tehnyt viimeisen 30 vuoden aikana. Olen saanut olla seurakuntaelämässä aktiivisemmin mukana hyvin pienestä pitäen, sillä myinhän jo pikkupoikana tuohuksia Turun ortodoksisessa kirkossa.
Mutta seuraavassa nyt näitä omia päätelmiä siitä, että miksi kirkkoon vähemmän oikeutetuista syistä jätetään menemättä:
1) PELKO
Kirkkoon menemistä pelätään esimerkiksi siksi, että toimisimme siellä jotenkin väärin. Tämä jos mikä on inhimillistä,
mutta meillä tulisi olla rohkeutta mennä kirkkoon peloista ja
epävarmuudesta huolimatta. Rohkeutta vaan! Rohkea ihminen ei ole
sellainen joka ei yhtään pelkäisi, vaan sellainen joka peloista huolimatta uskaltaa lähteä liikkeelle.
2) UNOHTAMINEN
Tuo sana "unohtaminen" on lopulta aika laimea ilmaisu, sillä yhtä hyvin voisi puhua myös laiskuudesta, jota se monissa tapauksissa on. Ehkä lieventävänä asianhaarana voidan pitä sitä, että nykymaailmassa ihminen on joutunut informaatioähkyn orjaksi, jolloin kirkko ja jumalanpalveluselämä hukkuvat tuon valtavan kaaoksen keskelle. Ihmisen pieneen päähän ei kertakaikkisesti voi mahtua kaikki asiat mitä meille tarjotaan. Tästä huolimatta meillä jokaisella on valta ja voima asettaa asioita tärkeysjärjestykseen omassa elämässä.
3) BOIKOTOINTI
Sana "boikotointi" kuulostaa hyvin oudolta tässä yhteydessä, mutta valitettavasti se on totista totta. Kun jokin asia ei jumalanpalveluksissa miellytä, niin silloin ei sinne mennä. Monesti se liittyy johonkin ihmiseen (usein kirkon työntekijään) tai yksityiskohtaan kirkossa. Kyllä! Jopa tekstiilit, ikonit ja muiden kirkollisten esineiden "väärä" järjestys voi antaa meille omasta mielestämme oikeutetun syyn jäädä kotiin.
Mutta tästäkö on lopulta kysymys? Kenen puoleen me jätämme kääntymättä, jos jäämme tietoisesti ja jatkuvasti pois kirkosta? Ainut ketä vastaan me tässä tapauksessa sodimme on Kristus. Me voimme kotona rukoilla ja tehdä vaikka 1000 maahankumarrusta, mutta se on aina vähemmän kuin liturgia ja Herran pyhä Ehtoollinen.
4) VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS
Tämä on tietenkin aina yhtä valitettavaa. Hyvin monelle jumalanpalvelus on vaihtoehto. Esine uskonnollisten tavaroiden supermarketissa, joka voidaan jättää poimimatta, koska se koetaan tarpeettomana. Mutta tätä ei se koskaan voi olla. Kun ihminen liittyy kirkkoon, niin ensimmäinen askel on tutustuminen ja syventyminen kirkon jumalanpalveluselämään. Jos jumalanpalveluselämä koetaan turhaksi, niin silloin liittyminenkin kirkkoon on turhaa.
Tämäkään asia ei ole aivan yksioikoinen. Kuinka paljon meille lopulta jää jäseniä kirkkoon, jos kirkossa käymättömät "kannatusjäsenet" erotettaisiin vähäisen aktiivisuuden vuoksi? Siinä mielessä nämäkin ihmiset ovat tärkeitä. Julkean kuitenkin sanoa, että tämä "kannatusjäsenyys" on ristiriidassa kirkkomme Tradition kanssa.
Aiheuttiko edellä oleva vuodatukseni jollekin huonon omantunnon tai pahan mielen? Huonoon omatuntoon auttaa se, että astutaan rohkeasti kirkkoon heti kun se vain on mahdollista. Huono mieli on voinut tulla taas siitä, että huomautan asiasta joka ei ole niin yksioikoinen kuin annan tässä ymmärtää. Kuten tuossa jo alussa mainitsin, niin oiketettuja syitä poisjäämiseen on muitakin. Tiedän senkin, että on seurakuntalaisia joita esimerkiksi lähipiiri suoranaisesti painostaa jäämään pois kirkosta pyhäpäivinä, tai heitä vähintäänkin syyllistetään kun he menevät kirkkkoon. (Siitä kerron joskus tuonnempana lisää).
Minä en halua tuomita enkä oikeastaan myöskään syyllistääkään ketään, sillä jokainen vastaa omista teoistaan itse...ja itse Kristukselle.
