KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Maailma on paastosääntöjä tulvillaan


Suuri paasto lähestyy ja jälleen nousee ajankohtaiseksi kysymys siitä että miten jokainen voisi parhaiten paastota.
En ryhdy antamaan hienoja paastoreseptejä sellaisiin herkkuihin joita voidaan paaston aikana hyvällä omallatunnolla laatia.
En ryhdy myöskään kertomaan poikkeuksista joita joissakin tilanteissa voi tehdä. En kiellä sitä etteikö poikkeuksia ole, mutta ne ovat aina henkilökohtaisia ja siksi jokaisen tulisi keskustella omista paastsäännöistä oman rippi-isänsä tai seurakunnan papin kanssa ennemmin kuin etsiä esimerkiksi netistä joku satunnainen kirjoittaja, jonka matalalle rimalle asetetut paastosäännöt tuntuvat mieleiseltä.
Paasto on monessa suhteessa hyvin henkilökohtainen asia, aivan kuten on lääkärin meille määräämät lääkkeetkin. Jollekin tietty ainesosa toimii parantavana lääkkeenä, kun taas toiselle se voi olla puhdasta myrkkyä. Sen vuoksi me emme voi julistaa, että minun paastosääntöni on paras vaihtoehto myös naapurilleni.

Kirkon paasto-ohjeet yleisellä tasolla ovat selkeitä: Ei maito- ja lihatuotteita ja kalaakin vain tiettyinä päivinä (tarkemmat tiedot löytyvät kalenterista). Toki kasvavat lapset, raskaana olevat tai imettävät äidit ovat esimerkiksi oma lukunsa, mutta hekin voivat muiden tavoin kysyä neuvoa. Tämän neuvon kysyminen ei ole lopulta vaikeaa, sillä papin löytää kirkosta tai hänen juttusilleen voi varata ajan, hänelle voi soittaa tai lähettää sähköpostia. Etsivä löytää jos hieman vaivaa haluaa nähdä.
En halua tällä kaikella nostaa meitä pappeja kaikkivoipaisuuden jalustalle, vaan yksinkertaisesti muistuttaa, että hän neuvoo hengellisissä asioissa siinä missä lääkäri neuvoo monesti ruumiillisissa tai psyykkisissä asioissa (ja papin juttusille pääsee monesti lyhyemmällä jonotuksella).

Kuten jo alussa mainitsin, niin en ryhdy antamaan mitään hienoja paastoon liittyviä ruokaohjeita. Tästä huolimatta yhden ohjeen kuitenkin haluan antaa:
- Käykää mahdollisimman usein kirkossa!
Paasto ilman rukousta ei ole lopulta hengellisessä mielessä paasto, vaan silloin se on jonkin sortin dieetti tai elämäntavan muutos. Jos haluat viettää Suurta Paastoa, niin aloita se silloin kirkosta!