 |
| Liturgiaa pyhän Herman Alaskalaisen tsasounassa Paalasmaalla viime kesänä. |
Mitäs tänne kuuluu?
Seurakuntamme praasniekkasesonki avautui Valtimolla viime pyhänä. Tästä juhlat jatkuvat sitten yhdeksällä muulla praasniekalla aina Ristin ylentämisen päivään (14.9.) saakka. Tulkaa rohkeasti kyläilemään seurakuntamme praasniekoissa.
Kaikenlaista touhua on muutenkin riittänyt. En yhtään nyt valita, että minulla olisi liiaksi töitä. Niitä on ihan sopivasti. Sen olen vain huomannut, että itseopiskelu on jäänyt taas hieman vähemmälle. Tässä työssä pitäisi koko ajan opetella uusia asioita, sillä ainakin minua alkaa äkkiä turhauttamaan jos alan toistamaan itseäni turhan usein. Onhan se totta että evankeliumin sisältö on sama koko ajan, mutta siitäkin pitäisi löytää uusia ja puhuttelevia näkökulmia.
Tässä onkin haastetta juuri praasniekkakauden alussa. Joka vuosi samoissa pyhäköissä toistavat nämä juhlat ja ainakin sitä itse toivoisi, että liturgian opetuspuhe ei olisi sanasta sanaan sama, mitä se on ollut edellisenä vuonna.
Uusia asioita taas ei voi tietenkään oppia tyhjästä, vaan tässä pitäisi harjoittaa itseopiskelua. Käytännössä lukea kirjallisuutta, käydä hyviä keskusteluja, katsoa netistä vaikkapa hyviä luentoja yms. Keinoja on varmasti monenlaisia.
En ole kuitenkaan varannut omaan kalenteriini hetkiä tälle itseopiskelulle ja sen vuoksi tämä tärkeä asia on jäänyt nyt puolihoidolle. Kesä on onneksi tulossa ja toivon mukaan löytyy myös sellaisia hetkiä, että pystyn ammentamaan jotain uutta. Paljon olisi kiinnostavia asioita ja paljon haluaisin tärkeää tietoa välittää seurakuntalaisille ja myös teille, jotka jaksatte edelleen lukea blogiani.
Voi olla, että mielenkiintoisia ja teräviä kirjoituksia ei ihan heti tännekään ilmesty, jolloin saatte tyytyä opetuspuheisiin (toivon mukaan kuitenkin tuoreisiin) ja sen lisäksi kuvakuulumisiin.
Pari isompaa projektia olisi työn alla. Pitäisi kirjoittaa seikkaperäiset ja hyvin käytönnönläheiset ohjeet ortodoksisesta hautaustoimituksesta.
Lisäksi haaveena on edelleen tutkia liturgian historiaa ja löytää siitä tärkeitä asioita. Haluan tässä kohden tähdentää, että en ole "typikonisti", joka selittäisi jokaisen kaavaan liittyvän liturgisen poikkeavuuden esimerkiksi tietyissä juhlissa tai paastossa. En ole myöskään sellaisen liturgisen koreografian tutkija joka kertoisi, että kenelle kumarretaan missäkin tilanteessa.
Monet muut asiat minua kylläkin kiinnostavat liturgiassa ja näistä olen joskus muutamia ajatuksia kirjoittanutkin. Ehkä pohjimmiltaan tarkoituksenani olisi oppia selittämään liturgiaa ymmärrettävästi. Miksi me kokoonnumme yhteen ja mitä tämä kaikki merkitsee? Miksi liturgian kaava on sellainen, kuin se tänä päivänä on?
Paljon hyviä kysymyksiä joiden tutkiminen vaatii paljon itseopiskelua...
P.S. (29.5. klo 8.30) Lisätään tuohon projektilistaan seikkaperäisempi blogikirjoitus kirkkopukeutumisesta ja ylipäätänsä kirkkokäytöksestä. (Olen pukeutumisesta kirjoittanut aiemmin blogissani, mutta se ei kenties opetuksellisesti ole paras mahdollinen).
Ja nöyrä pyyntö kaikille. Tässä blogissa ei ole tekstien kommenttitoiminto käytössä, vaan toivon vilpittömästi teidän lähettävän kysymykset ja palautteen suoraan minulle sähköpostissa. Älkääkä pelätkö, vaikka joudutte omalla nimellä silloin esiintymään. Minä en vihoittele negatiivisestakaan palautteesta. Sen sijaan minulla ei riitä energia kirjeenvaihtoon sellaisella yleisellä foorumilla, jossa keskustelu aina enemmin tai myöhemmin muuttuu sen luontoiseksi, että joku menee henkilökohtaisuuksiin. Olen muutaman kerran yrittänyt käydä kirjeenvaihtoa foorumeilla, mutta aina olen joutunut karvaasti pettymään siitä, että miten asiat tietoisesti halutaan ymmärtää väärin. Lisäksi olen liian läheltä joutunut seuraamaan tapauksia, joissa kysymys on ollut kunnianloukkauksesta. En voi siis suositella sellaisia internetin keskustelufoorumeita, joissa kukaan ei esiinny omalla nimellä (tai ole edes kirjautunut).
Tällä edellä mainitulla toteamuksella en halua kannattaa sensuuria tai tyrehdyttää tervettä keskustelua internetin foorumeilla. Itse en kuitenkaan henkisesti jaksa enää käydä sellaisilla sivuilla, joista tulee aina pahalle tuulelle. Se hyvä puoli netissä on, että siellä surffaaminen perustuu meidän omiin valintoihin ja voimme pysyä poissa miltä sivuilta vain haluamme. Ainoa mihin on syytä (ainakin minun "virkamiehenä") reagoida on henkilökohtainen sähköposti.
