KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Julkista paastoa... mutta ei ulkokultaista


 
Sovintosunnuntaina luettu ote Kristuksen vuorisaarnasta antaa meille ohjeen siitä, että miten meidän tulisi oikealla tavalla paastota. Kristus opettaa seuraavasti:
Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.” (Matt. 6:16)

Juuri tämä opetus saattaa myös hämmentää meitä. Jos paastosta ei saa kerran tehdä ulkoista asiaa minkä muut ihmiset näkevät, niin miten me oikein silloin pystymme julkisesti paastoamaan?

Kenties meidän onkin asian selvyydeksi tarkasteltava hieman sen ajan  paastoamista. Siihen näet kuuluivat ulkoiset merkit, kuten itsensä pyyhkiminen tuhkalla ja säkkivaatteeseen pukeutuminen. Näin muut ihmiset saattoivat nähdä, että kuka hurskaasti halusi noudattaa paastoa. Kristus ei tässä kohden moittinutkaan sitä, että paasto näkyisi muille, vaan sitä, että ihminen näytti pelkästään paaston ulkoisia merkkejä ja jätti todellisen hengellisen ja sisäisen paaston ja elämänmuutoksen tekemättä.

Kyse oli ikään kuin jostain näytelmästä, jossa esiintyjät pukivat roolivaatteet päälle ja näyttelivät sellaista hahmoa, joka poikkesi heidän todellisesta persoonastaan. Kristus tuomitsi ulkokultaisen näyttelemisen, mutta ei sitä, etteikö paastoaminen voisi kuitenkin tulla esille silloin kun sitä vilpittömin mielin harjoittaa.

Kristus sanoo, että pelkästään ulkoisen hurskastelun takia paastoavat ovat jo saaneet palkkansa. He ovat saanet tässä ajassa sen haluamansa ulkoisen kunnioituksen ja ihailun muilta ihmisiltä, kun näyttäytyvät tuhkattujen kasvojensa ja säkkikankaisten vaatteidensa vuoksi riutuneilta. Mutta me emme saa paastota muiden ihmisten vuoksi, vaan itsemme vuoksi. Ja me emme saisi hakemalla hakea kiitosta ja palkintoa tässä ajassa, vaan toiminnan tulisi tähdätä palkintoon, jonka saamme iankaikkisuudessa.

Paaston ulkonaiset asiat eivät itsessään auta, jos ne eivät johda mihinkään. Muistammeko profeetta Joonan, jonka Jumala lähetti viemään sanomaa niniveläisille:
Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen. Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän  nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun.
-- (Kuningas) käski kuuluttaa koko Ninivessä: --Kaikkien, niin ihmisten kuin eläintenkin, on kuljettava säkkivaatteeseen puettuina, kaikkien on huudettava Jumalaa täysin voimin. Jokainen kääntyköön pahoilta teiltään ja hylätköön väärät tekonsa. Ehkä Jumala silloin luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme.
Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.” (Joona 3.luku)

Jumala ei pelastanut Niniveä tuhkan ja säkkikankaaseen pukeutumisen vuoksi, vaan nimenomaan sen vuoksi, että ihmiset ”kääntyivät pahoilta teiltään”. Ulkoinen toiminta tuki ja osaltaan heijasti tuota ihmisen sisäistä kääntymystä, mutta itsessään ulkoiset asiat eivät ole riittäviä.

Mutta vaikka meitä kannustetaankin välttämään tällaista vääränlaista ulkokultaisuutta, niin  hyvien tekojen ei tarvitse kuitenkaan pysyä salassa. Opettaahan Kristus meitä myös seuraavasti: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16)

Miten tämä sitten on toteutettavissa?
Meidän tulee paastota ja rukoilla niin, että se tapahtuu julkisesti, jolloin me voimme olla muille kannustavana esimerkkinä. Erityisesti meillä Suomessa esimerkkinä oleminen on tärkeää, sillä liian monet uskonnolliset tavat ja arvot ovat hävinneet kansan keskuudesta. Jos me peittäisimme omasta elämästämme kaiken uskonnollisuuden, niin kohta meillä ei olisi enää mitään jäljellä. Siksi meillä tulee olla rohkeutta toimia julkisesti vailla häpeää.

Mutta samanaikaisesti me emme kuitenkaan saa itse mainostaa itseämme, koska silloin nuo hyvät asiat menettäisivät niiden todellisen hyödyn. Monet kirkon pyhistä ihmisistä tulivat tunnetuksi juuri siitä, että he eivät milloinkaan hakeneet kunniaa itselleen. Pyhät ihmiset eivät osoittaneet itseään, vaan he osoittivat Jumalaa.

Paasto ei ole siis vain tapa tai hurskauden osoittamista ulospäin. Sen tarkoituksena on auttaa meitä muuttumaan sisältä päin uusiksi ihmisiksi, joilla on terve suhde Jumalaan ja lähimmäisiin. Kun paastoamme, niin paastotkaamme vilpittömästä muutoksen ja pelastuksen halusta, ei vain siksi, että paasto on vain jokavuotinen tapa. Ensimmäinen ja tärkein askel muutoksessa on se, että me haluamme muuttua. Aivan kuten Tuhlaajapojallakin syttyi halu palata takaisin isänsä kotiin. Niinpä ensimmäinen askel meidänkin paastossa ja lopulta myös pelastuksessamme on se, että me sitä todellakin haluamme.