KUVA: Anna Verikov

Ajatuksia laidasta laitaan, mutta monesti liittyen jollain tavalla ortodoksisuuteen. Olen ortodoksi ja pappi, mutta en kirjoita siinä ominaisuudessa, että mielipiteeni edustaisivat ortodoksisen kirkon virallista kantaa. (Toistaalta en ole omasta mielestäni myöskään kirjoittanut mitään sellaista, joka olisi jotenkin kirkon opetuksen vastaista.)
Kenties on parempi vain todeta, että tässä eräs Andrei vuodattaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon toisten ihmisten luettavaksi.

Olkaa hyvä!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Ja keitäs me taas olimmekaan!

Olen aikaisemminkin kertonut blogissani tästä aiheesta ja varmasti joku psykologi voisi selittää tästä paljon selvemmin, mutta kirjoitanpa silti taas…

Aatokseni lähtivät liikkeelle eräästä brittisarjasta, jossa eräs kartanonherra tylytti vaimoaan monin eri sanankääntein. Myöhemmin hän pyysi anteeksi vaimoltaan ja sanoi, että ei ollut oma itsensä siinä tilanteessa kun nämä sanansa sanoi. Vaimo totesi siihen, että päinvastoin; kerrankin tämä mies sanoi jotain, mikä osoitti hänen todellisen luonteensa.

Tämä pieni episodi brittisarjasta pisti miettimään todellakin sitä, että mitä me ihmiset todellisuudessa olemme. Tuleeko todellinen minämme esille juuri vihanpuuskassa? Ovatko kohteliaisuudet ja hyvä käytös vain tekaistua julkisivua? Onko paha vallannut ihmisen, vai käykö hän vai jatkuvaa sisäistä kamppailua, jossa aika ajoin paha saa yliotteen?

Näitä ajatuksia joutuu väkisinkin miettimään kun seuraa mediaa ja siinä olevia keskusteluja. Miksi niin usein vilpitön ja täysin asiallinen keskustelu muuttuu ilkeäksi ja asiattomaksi? Onko se pelkästään sitä, että joku ihminen provosoituen tulistuu ja näin menettää hetkeksi malttinsa ja sanoo jotain harkitsematonta, vai näyttääkö hän siinä tilanteessa todellisen minänsä?

Jos me ajattelemme omaa minäämme ja omaa käytöstämme, niin kyllähän me osaamme olla hyvinkin erilaisia ihmisiä eri tilanteessa. Jo pelkästään puhetyylimme ja käytöksemme on riippuvainen paljolti siitä, että missä seurassa olemme. Olemmeko kotona, töissä vai kavereidemme seurassa. Tällaiset käytöskoodit ovat tietysti aivan luonnollisia kasvokkain kohdatessa. Mutta entä sitten tuo netti ja eritoten siellä olevat keskustelufoorumit? - Käyttäydymmekö siellä tieten tahtoen ilkeämmin mitä todellisuudessa olemme, vai paljastammeko siellä sittenkin todellisen luonteemme?

Onko kyse hyvän ja pahan taistelusta meidän sisässämme vai yritämmekö vain esittää jompaa kumpaa jossakin tilanteissa?

- Aika vakavia asioita pohdittavaksi, eikö totta?