Tänä syksynä tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun aloitin teologian opiskelut Joensuussa. Sain viettää tätä juhlavuotta Joensuussa, jossa pidettiin (25.-27.9.) ortodoksisen kirkon työntekijöiden opintopäivät. Samaan aikaan vietettiin Johannes Teologian praasniekkaa ortodoksisen seminaarin kirkossa.
Tuo pieni kirkko on ehtinyt vuosien varrella tulla minulle erittäin tutuksi ja rakkaaksi paikaksi. Vuonna 1996 tuo kirkko oli kyllä jo pystyssä, mutta sisältä se oli vielä hyvin tyhjä. Sain myös kuulua niiden etuoikeutettujen opiskelijoiden joukkoon, jotka saivat olla mukana auttamassa kirkon kaunistamisessa. Eräs mieleenpainuvimmista vaiheista oli ikonostaasissa olevien painavien marmoristen osien kokoaminen. Saimme olla auttamassa Kreikasta tulleita mestareita, joiden nimenomaista erikoisalaa olivat marmorista tehtyjen ikonostaasien asentaminen paikoilleen. Vuosien varrella saimme myös ihailla sitä, kuinka kirkon seinät pikkuhiljaa täyttyivät upeista ikoneista. Opiskeluvuosiin mahtuu monta tarinaa ja muistoa. Jotkut niistä ovat autuaasti unohtuneet, mutta osa niistä palautui elävästi mieleen näiden parin päivän aikana.
Vuodet ovat vierineet, mutta tunnelma kirkossa oli samanlainen kuin silloin 20 vuotta sitten. Tapasin opintopäivien aikana monia vanhoja opiskelukavereita. Vuosia on toki tullut lisää meille jokaiselle, mutta pohjimmiltaan me olemme ihan samanlaisia kuin ennenkin. Samat asiat jaksavat edelleen naurattaa.
Oli mukava tavata myös uusia opiskelijoita, joista monet tulevat tulevaisuudessa työskentelemään seurakunnissa. On hyvä että saimme viettää näitä päiviä yhdessä. Toivottavasti me työssä olevat olemme pystyneet omilla puheillamme ja olemuksella jollain tavalla rohkaisemaan nuoria (ja miksei vähän vanhempiakin) siitä, että Kirkon työssä on hyvä olla. Nämä nuoret taas muistuttavat meitä siitä, että edelleen on olemassa niitä, jotka rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan ovat valinneet tämän tien. Seurakuntiin tarvitaan hyviä työntekijöitä tulevaisuudessakin.
Millainen on sitten hyvä opiskelija ja tuleva työntekijä?
Määreitä voisi sanoa paljonkin, mutta yhdestä hyvin tärkeästä asiasta lähdetään kuitenkin liikkeelle. Se on jumalanpalvelus ja rukous. Kirkko ja jumalanpalvelus on kaiken keskipiste. Mikäli et koe kirkkoa ja jumalanpalveluselämää tärkeäksi, niin silloin olet väärässä paikassa.
En viitsinyt opintopäivien aikana ottaa montakaan valokuvaa. Laitan alle kuitenkin yhden kuvan. Se on tämän aamun aamupalveluksesta. 20 vuotta sitten olin tuossa samaisessa paikassa ja jälleen kerran sain tulla sinne. Joensuu ja elämä monessa suhteessa on muuttunut paljonkin viimeisen 20 vuoden aikana. Astuessani sisälle seminaarin kirkkoon aika kuitenkin pysähtyi ja eräässä mielessä menetti merkityksensäkin. Ei tämä oikeastaan olekaan aikamatkailua. Se onkin sitä, että astuessamme kirkkoon toinen jalka on jo taivasten valtakunnassa.
